Elämme hienoa aikaa pop-musiikissa. Ikään kuin My Bloody Valentinen ilman ennakkovaroitusta ilmestynyt uusi albumi 22 vuoden odotuksen jälkeen – ja se taitaa olla kauemmin kuin tapauksessa Chinese Democracy – ei olisi ollut tarpeeksi, aikamme ihanin dream pop-yhtye Beach House julkaista tänään todella kauniin minikonserttielokuvan Forever Still.
Videossa yhtye esittää ulkoilmassa neljä kappaletta viime vuonna ilmestyneeltä täyden kympin arvoiselta Bloom-albumilta, mukaan lukien sydäntäsärkevän Irenen. Iltahämärästä aamuunsarastukseen kaareutuvassa taltioinnissa kaikki tuntuu epätodelliselta: Teksasin maalaukselliset sokeritoppavuoret ovat kuin Marsin pinnalta, yhtyeen musiikki kuin valveunesta ja Victoria Lagranden kauneus on toismaailmallista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste beach house. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste beach house. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. helmikuuta 2013
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
BEACH HOUSE - MYTH
Orastavan kevään kunniaksi ajattelin hypätä musablogibandwagoniin ja kirjoittaalyheyn postauksen uudesta mp3:sta - Hipster Runoffia mukaillakseni.
Flunssaista, töissä viettävääni aamua piristää ns. aika vitusti Beach Housen uusi kappale Myth. Julkisuuteen on jo aikaisemmin tänä vuonna tihkunut tietoja siitä, että bändi (jonka vuoden 2010 Teen Dreams-levy oli vuoden parhaimpia) julkaisisi kevään aikana uuden albumin. Pitchfork sai käsiinsä jopa levyn biisilistan ja julkaisupäivämäärän, mutta levy-yhtiö Sub Pop ei ilmeisesti tiedusteluista huolimatta suostunut vahvistamaan eikä kiistämään asiaa. Ilmeisesti toivo elää.
Beach House ei koskaan ole ollut maailman monipuolisin bändi. Sen kappaleet ovat olleet kautta linjan kuin samasta puusta veistettyjä - keskitempoisia popkappaleita, joissa on paljon kaiutettuja kitaroita, mysteeristä tunnelmaa ja syntetisaattorinhyväilyä. Yhtyeen kiehtovuus on syntynyt tämän muodon ja sen sisällön välisestä ristiriidasta: lauhkeaan ulkokuoreen on pakattu häkellyttävä määrä tunnetta, joka yrittää ja yrittää, ja ajoittain siinä onnistuenkin, purkautua koko voimallaan kuulijan koettavaksi.
Tänään julkistu uusi kappale Myth on miltei kaikin tavoin edellä kuvaillun kaltainen, tyypillinen Beach House-kappale. Se on kuitenkin vielä parempi kaikessa siinä, missä yhtye oli ennestään hyvä, enkä edes uskonut, että se oikeastaan olisi enää yhtyeeltä mahdollistakaan. Se vangitsee kuulijansa ällistyttävän vastustamattomasti ja mykistävästi. Bändin kyky leikkiä musiikin herkillä nyansseilla on äärimmöisen taidokas: kappaleen neliminuuttisen keston aikana mollivoittoinen melodia herättää kuulijassa kaikkea inhmillisen tunnespektrin ääripäät musertavasta surumielisyydestä vilpittömään onnentunteeseen ja kiitollisuuteen siitä, että meitä on siunattu jollain näin kauniilla.
Voit kuunnella Mythin täältä.
Terveisin,
Sankari.
Flunssaista, töissä viettävääni aamua piristää ns. aika vitusti Beach Housen uusi kappale Myth. Julkisuuteen on jo aikaisemmin tänä vuonna tihkunut tietoja siitä, että bändi (jonka vuoden 2010 Teen Dreams-levy oli vuoden parhaimpia) julkaisisi kevään aikana uuden albumin. Pitchfork sai käsiinsä jopa levyn biisilistan ja julkaisupäivämäärän, mutta levy-yhtiö Sub Pop ei ilmeisesti tiedusteluista huolimatta suostunut vahvistamaan eikä kiistämään asiaa. Ilmeisesti toivo elää.
Beach House ei koskaan ole ollut maailman monipuolisin bändi. Sen kappaleet ovat olleet kautta linjan kuin samasta puusta veistettyjä - keskitempoisia popkappaleita, joissa on paljon kaiutettuja kitaroita, mysteeristä tunnelmaa ja syntetisaattorinhyväilyä. Yhtyeen kiehtovuus on syntynyt tämän muodon ja sen sisällön välisestä ristiriidasta: lauhkeaan ulkokuoreen on pakattu häkellyttävä määrä tunnetta, joka yrittää ja yrittää, ja ajoittain siinä onnistuenkin, purkautua koko voimallaan kuulijan koettavaksi.
Tänään julkistu uusi kappale Myth on miltei kaikin tavoin edellä kuvaillun kaltainen, tyypillinen Beach House-kappale. Se on kuitenkin vielä parempi kaikessa siinä, missä yhtye oli ennestään hyvä, enkä edes uskonut, että se oikeastaan olisi enää yhtyeeltä mahdollistakaan. Se vangitsee kuulijansa ällistyttävän vastustamattomasti ja mykistävästi. Bändin kyky leikkiä musiikin herkillä nyansseilla on äärimmöisen taidokas: kappaleen neliminuuttisen keston aikana mollivoittoinen melodia herättää kuulijassa kaikkea inhmillisen tunnespektrin ääripäät musertavasta surumielisyydestä vilpittömään onnentunteeseen ja kiitollisuuteen siitä, että meitä on siunattu jollain näin kauniilla.
Voit kuunnella Mythin täältä.
Terveisin,
Sankari.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)